Valkeakoski-opiston uusi historiateos syventyy viimeiseen 30 vuoteen eli 1990-luvulta tähän päivään. Opiston 70-vuotishistoriateos julkaistiin vuonna 1994.
Valkeakoski-opistoon Samu Nyström on tutustunut jo aiemmissa tutkimushankkeissaan.
– Valkeakoski-opisto on ollut hyvin aktiivinen kansallisena sivistystyön toimijana ja Kansalaisopistojen liitossa, Nyström kiittelee.
Opisto ja kauppala lähes saman ikäisiä
Valkeakosken kokoisilla paikkakunnilla opiston asema on ollut keskeinen. Opisto on lähes yhtä vanha kuin Valkeakosken kauppala. Se on tuottanut alueelle palveluja ja kulttuuritoimintaa joita ei muuten olisi tarjolla.
– Nykyihmisten näkökulmasta opistot ovat aina olleet olemassa. Sen merkitystä ei välttämättä huomaa, kun se on ollut arjessa aina mukana. Opiskelijat eivät välttämättä hahmota, minkä instituution kursseilla käyvät. Voi olla, että opistot ovat tulleet itsestään selviksi, mutta niiden merkitystä se ei poista ollenkaan. Jos tällaista ei olisi, niin se täytyisi keksiä, Nyström pohtii.
Työväenopiston muutos Valkeakoski-opistoksi kiinnosti
Nyström on kirjoittanut aikaisemminkin kansalaisopistojen historiikkeja. Valkeakosken merkitystä korostaa sen pitkä historia ja edelläkävijyys. 1970-luvun loppupuolelta lähtien opisto on ollut aktiivisesti mukana kaikessa muutoksessa. Nyströmiä viehättää erityisesti viimeisten vuosikymmenten historia, joka antaa kuvan laajemmasta ilmiöstä.
– Valkeakoski on kiinnostava juuri sen takia, että tämä tunnettu, tunnustettu ja yhdellä paikkakunnalla toiminut Valkeakosken työväenopisto muuttuu alueelliseksi Valkeakoskiopistoksi. Se muutosprosessi ja kaikki siihen liittyvät asiat tekevät tästä erittäin kiinnostavan ja erityisen.
Alueellinen ja paikallinen toimija
Paikallisten opistojen muuttuminen alueellisiksi on ollut keskeinen muutosprosessi melkein kaikissa Suomen kunnissa. Vapaan sivistystyön historiaa tutkinut Nyström tunnistaa ristiriidan opiston alueellisuuden ja paikallisuuden välillä, vaikka molemmilla on omat hyvät puolensa. Opisto voi toimia sivistyksen ja kulttuurin yhdistävänä tekijänä.
– Isompi opisto tarjoaa mahdollisuuden yhdistää voimia ja osaamista, jos kurssia ei esimerkiksi saada järjestymään vähäisen harrastajamäärän takia, Nyström pohtii.
Toisaalta opisto on aina ollut ja tulee aina olemaan luonteeltaan paikallinen. Opisto toimii lähellä ihmistä ja osallistumiseen on matala kynnys. Kun toimintaa järjestetään lähikoululla tai opistotalolla, niin mukaan pääsee ilman autoa.
Haastateltavissa vallitsi runsauden pula
Nyström kertoo, että kiinnostavien haastateltavien löytäminen ei ollut ongelma.
– Opistoissa on työskennellyt useita merkittäviä ja karismaattisia opettajia, jotka ovat vaikuttaneet jonkun oppiaineen piirissä. Opettajien lisäksi on näkyviä opiskelijahahmoja, joita vuosista ja vuosikymmenistä toiseen tulee opistossa vastaan.
Materiaalia piti rajata, sillä tutkimus ja teos on tärkeä saada valmiiksi aikataulun puitteissa. Työtavaksi valittiin ryhmähaastattelut, ja ryhmät mietittiin yhdessä opistoväen kanssa.
– Yksilöhaastatteluja on jonkin verran. Haastattelin muun muassa opiston rehtoreita ja Kari Rydmania.
”Konsertti-ilmoituksia lehdissä enemmän kuin historiateokseen tulee sivuja!”
Arkistoja ja sanomalehtiä tutkiessaan Nyströn kiinnitti huomiota opiston kulttuuritarjonnan laajuuteen ja monipuolisuuteen.
– On yllättävää miten valtavan monipuolista kansalaisopiston toiminta on ollut! Se näkyvyys ja merkitys paikallisessa kulttuurikentässä kiinnitti huomiota. Esimerkiksi konsertti-ilmoituksia Valkeakosken Sanomissa on varmaan julkaistu enemmän kuin kirjaan tulee sivuja. Jos puhutaan Rydmanin ajan kuorotoiminnasta, sen kansallisesta ja kansainvälisestä tasosta, niin onhan se aika hämmentävää.
Historiateos kirjoitetaan tulevaisuutta varten
Historiateosten näkökulma on tällä hetkellä aikalaisten kokemusmaailmassa. Aikaisemmin niissä korostuivat hallinnolliset ja tilastolliset asiat. Nyströmin tavoitteena on koota ehjä kokonaisuus, josta jokainen löytäisi omia kokemuksiaan.
– Nykyään lukijoille tarjotaan samaistumispintaa ja isoja kuvia. Jos vanhat historiateokset olivat alan ammattilaisten näkökulmasta kiinnostavia, niin nyt pyritään tavoittamaan opistolaisuutta ja opistolaisten maailmaa.
– Historiateoksia tarvitaan ehdottomasti – ehkä jopa enemmän kuin ennen! Opistojen rajat ovat häilyneet monella tavalla. Tällaisilla hyvin tehdyillä historiateoksilla voitaisiin tuoda ymmärrystä siihen miksi opisto on tänä päivänä sellainen kuin on ja mikä on minun roolini tässä kokonaisuudessa.
Kuvat ja teksti: Valpuri Tauriainen.
(Juttu on julkaistu Valkeakosken Sanomien liitteenä jaetussa Luovaa meininkiä -lehdessä 12.2.2024)