Valkeakoski-opiston perinteisessä kevätnäyttelyssä pääsee kurkistamaan taito- ja taideaineiden kurssien laajaan kirjoon. Teosten ja käyttöesineiden valmistukseen on käytetty aikaa ja mielikuvitusta. Mielenkiintoisiin yksityiskohtiin ja ratkaisuihin kannattaa kiinnittää huomioita. Esimerkiksi keramiikassa, grafiikassa ja kirjonnassa monet työvaiheet ovat aikaa vieviä, vaikka sitä ei tule ajatelleeksi valmista työtä katsoessa.
Näyttelyyn on koottu Valkeakosken, Akaan ja Urjalan ryhmien teoksia. Esillä on värikäs kattaus erilaisia kädentaitoryhmien töitä. Mukana on muun muassa tekstiilitaidetta, tuohi- ja puutöitä, verhoilua ja entisöintiä, koruja, keramiikkaa, posliinimaalausta, grafiikkaa, piirustuksia sekä maalauksia.
Tämän kevään uutuuksia ovat kalligrafiakurssin ja kalannahkan parkintakurssien koosteet. Mateen ja kuhannahkoja on värjätty samoilla luonnonväreillä, joilla voi värjätä kankaita ja lankoja. Esimerkiksi purppuranpunaista väriä saa kilpikirvasta. Kalannahalla voi koristella myös käyttöesineitä.
Kestävä kehitys näkyy materiaalivalinnoissa
Tekstiilitöiden materiaalivalinnoissa korostuvat kierrätys ja materiaalien uudelleenkäyttö. Käyttökelpoisia materiaaleja ovat esimerkiksi vanhat farkut, pöytäliinat sekä jämälangat ja tilkut. Näyttelyssä oleva kookas, siniraitainen matto on tehty farkkukankaasta ja se on kudottu mattopuissa Pellavapäässä Sääksmäellä. Esillä on myös matkalaukusta muokattu rahi, joka on päällystetty farkkukankaan paloilla.
Näyttävän, seinälle ripustetun tekstiiliteoksen materiaalit on saatu lankakartoista, joissa lankojen pituus on ollut noin 10 senttimetriä. Kuviot on kirjottu kierrätyshuovalle ja kiinnitetty pykäpistoilla taustakankaaseen.
– Mitä lyhyempi lanka, sitä mielenkiintoisempaa pintaa tulee. Se loppuu mihin se loppuu, käsityönopettaja Maarit Humalajärvi kuvailee.
Tuftaus on vanha tekniikka, joka on löytynyt kädentaitajien keskuudessa uudelleen. Opistossa on ollut tarjolla siitä useampia kursseja.
– Tuftaamalla saadaan mehevää pintaa. Sillä voi tehdä niin näyttävää kuin hienojakoistakin jälkeä riippuen neulan ja langan koosta. Itse olen valmistanut koruja, Humalajärvi esittelee.
Pitkäjänteinen työskentely palkitsee
Valkeakoski-opiston keramiikkakurssit ovat olleet todella suosittuja koronan jälkeen. Näyttelyssä on esillä monella eri tekniikoilla valmistettuja koriste- ja käyttöesineitä.
– Kurssilaiset ovat kokeilleet valutekniikkaa, ja tehneet itse muotteja, kertoo keramiikanopettaja Taru Toivonen.
Sisiliskoruukussa on panostettu koristeluun. Ruukku on valmistettu punasavesta makkaratekniikalla. Tämän jälkeen saven päälle on maalattu savilieteväri, jota on kaiverrettu pois terävällä työvälineellä.
– Teoksen tumma-vaalea-kontrasti toimii, siinä on savilietteen ja saven leikki. Ja kuviota on kaiverrettu monta viikonloppua, Toivonen kertoo.
Kudonnanopettaja Terhi Käpyaho ihailee Ikaalisten ja Karjalan kansallispukukankaita. Niiden valmistaminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Tekijät kutoivat kankaat itse, koska valmiita materiaaleja on ollut vaikea saada.
– Uutteraa työtä, nostan hattua tekijöille, Käpyaho toteaa.
- Näyttely on avoinna ti–pe klo 10–16, su 12–16. Suljettu maanantaisin, lauantaisin sekä pitkäperjantaina 29.3.